syyllisyys

1 Posts Back Home

Lankakerällinen syyllisyyttä

Hypistelin äitin kankaita ja lankoja. Kättä vasten tuntuva pehmeys. Mielikuvituksen tarjoamat loputtomat mahdollisuudet. Näistä tulisi ihanan pehmeä neule. Ja tuosta hulmuavahelmainen hame. Loputtomasti mahdollisuuksia. Ihania vaatteita. Kauneutta.

Aloin keräämään materiaalia. Kankaita. Lankoja. Nauhoja. Helmiä. Nappeja. Vetoketjuja. Jostain kalloon keräytyi myös ajatus, ettei saa tuhlata. Pitää olla järkevä ja mitään ei saa mennä hukkaan. Kuka takoi? Mistä se tuli? En suoraan sanottuna tiedä. Ehkä keksin sen itse? Ehkä se oli osa niukkuuden kokonaisuutta. Minun piti olla niukasti olemassa. Ei saa olla häiriöksi.

Alkuun pieni materiaalivarastoni oli ihaninta maailmassa. Siinä pahvilaatikossa oli valoisa tulevaisuuteni. Neuloin villapaitoja ja virkkasin pitsiliinoja. Ompelin vaatteita ja sain kehuja. Materiaalivarasto kasvoi ja alkoi salakavalasti sisältää enemmän ja enemmän keskeneräisyyttä ja tyhjiä lupauksia. Sekä minulle, että muille.

Navigate