kirkko

1 Posts Back Home

Uskosta ja siitä kun ei oikein usko

Olen nähnyt ihmisen luisuvan omilla jaloillaan seisovasta, itsenäisestä yksilöstä enkelipölyyn ja viestiä tuovien korppien lentohiekkaan hukkuneeksi. Siitä jäi mieleeni jälki. Niin helppoa on sekoittaa ihminen. Pikkuhiljaa, vähitellen lentää lisää ja lisää enkelipölyä silmille. Huomaamatta kaikkien silmien edessä.

Raivostunutta kohinaa. Pseudoparantaja maalailee taas totuuksiaan. ”Se on kuule ittestäs ja ajatuksistas kiinni, jos joku paikka kolottaa.” Mietin enkelipölyihmistä, joka kertoi, että hänellä on parantavat kädet. Nyökyttelin. Kyllä kyllä. Mutta pidäpä ne kädet kaukana minusta. Tarpeen tullen luottaisin kuitenkin mieluummin kirurgin parantaviin käsiin.

Keikun rajamailla. Sillä viivalla veden ja taivaanrannan välillä. Olenko ateisti? En. Olenko uskovainen? En.

Onko pakko ottaa kantaa? Onko pakko valita joku lokero?

Navigate