Aika, joka ei ole rahaa

Vuoden alkaessa ajattelin, että iso päämääräni vuodelle 2021 on löytää työpaikka. Kävikin sitten niin, että työpaikka irtosi vastoin kaikkia odotuksiani jo helmikuun lopulla. Aloitin maaliskuussa onneni kukkuloilla. Ja kuten niin usein – kun on saavuttanut jotakin, johon liittyy älytön määrä tunne- ja arvolatauksia – arkinen todellisuus ja eteen iskeytyvät vaikeudet voivat yllättää. Ehkä en edes varsinaisesti yllättynyt. Aavistin, että helppoa ei tule olemaan. Ja miksi pitäisikään olla. Jos haluaisin helppoa, en etsiytyisi vaikeuden pariin. Mutta on vaikeaa olla yksin se, joka ei vielä osaa, kun toiset osaavat. Päässä hakkaa ajatus, että tämäkin pitäisi osata.

Loppuvuodelle on löytynyt uusi päämäärä; saada uusi työ toimimaan. Oppia ja tulla paremmaksi. Tehokkaammaksi. Taitavammaksi.

* * *

Huomaan, että suhteeni aikaan on muuttunut. Annan jokaisesta arkipäivästä kahdeksan tuntia pois. Itselleni jää illat ja viikonloput. Ensin tuskailin, että aikaa jää niin vähän. Pitää palautua. Hoitaa koti. Viettää aikaa yhdessä. Ja olisi niin paljon tekemistä. Tekemistä, joka periytyy ajalta, jolloin aikaa oli ja jäivät silti tekemättä. Sitten käänsin ajatuksen toisinpäin. 

Minulla on jokaisessa päivässä muutama tuntia aikaa toteuttaa vaikka mitä. Ei ole hätää. Ehdin nukkua. Ehdin olla yhteydessä lähimmäisiini. Ja ehdin edistää omia puuhiani. Ehkä vain yhtä asiaa päivää kohden. Mutta sekin on jo paljon se. 

Minulla on aikaa. Minun ei tarvitse tuhlata siitä hetkeäkään ajan vähyyden murehtimiseen. 

* * *

Pieni, mutta säännöllinen tulo on tuonut henkistä vapautumista. Kaikkeen tekemiseen ei tarvitse enää liittää ajatusta siitä, että pystyisikö sen muuttamaan jotenkin rahaksi ja toimeentuloksi. Aiemmin jokaista liikahdusta tarkasteli potentiaalisena ulospääsynä henkilökohtaisesta köyhyydestä. Samalla ahdisti ajatus, että pitääkö kaikki aina olla myytävänä. Joka hetkenä olisi pitänyt olla hyödyksi. Todistaa muille, että olen osaava ja tunnollinen tekijä. Ristiriita lamaannutti ja aikaansaannokset jäivät loppujen lopuksi käytettävissä olevaan aikaan verrattuna vähäisiksi. 

Nyt voin kirjoittaa vapaasti. Luoda vapaasti. En ole niistä hetkistä velkaa kellekään. Raha ei tuo onnea. Mutta se tuo elämään turvallisuutta ja vapautta valita. Vapautta olla hetken hyödytön. Ja juuri niistä hetkistä voi löytää suuren tyydytyksen ja onnen.

Haluatko kertoa mitä ajatuksia teksti sinussa herätti?

Navigate