Elämisen alkeiskurssi

Lankakerällinen syyllisyyttä

Hypistelin äitin kankaita ja lankoja. Kättä vasten tuntuva pehmeys. Mielikuvituksen tarjoamat loputtomat mahdollisuudet. Näistä tulisi ihanan pehmeä neule. Ja tuosta hulmuavahelmainen hame. Loputtomasti mahdollisuuksia. Ihania vaatteita. Kauneutta.

Aloin keräämään materiaalia. Kankaita. Lankoja. Nauhoja. Helmiä. Nappeja. Vetoketjuja. Jostain kalloon keräytyi myös ajatus, ettei saa tuhlata. Pitää olla järkevä ja mitään ei saa mennä hukkaan. Kuka takoi? Mistä se tuli? En suoraan sanottuna tiedä. Ehkä keksin sen itse? Ehkä se oli osa niukkuuden kokonaisuutta. Minun piti olla niukasti olemassa. Ei saa olla häiriöksi.

Alkuun pieni materiaalivarastoni oli ihaninta maailmassa. Siinä pahvilaatikossa oli valoisa tulevaisuuteni. Neuloin villapaitoja ja virkkasin pitsiliinoja. Ompelin vaatteita ja sain kehuja. Materiaalivarasto kasvoi ja alkoi salakavalasti sisältää enemmän ja enemmän keskeneräisyyttä ja tyhjiä lupauksia. Sekä minulle, että muille.

Kuka ottaa kuvan yksinäisestä

Kyllä. Ostin selfiekepin. Aika huonolaatuisen… Mutta selfiekepin. Vuoden turhake. Ainoastaan narsisti tarvitsee selfiekeppiä. Ainoastaan narsisti ottaa kuvia itsestään. Ja kukapa haluaisi saada ilminarsistin leiman otsaan ajassa, jossa vähän yhdelle sun toiselle kitkalle ihmisten välisessä kommunikaatiossa saadaan löydettyä näppärästi selitys siitä, että ”no kun se toinen on narsisti”. Ja narsisteista kannattaa pysyä erossa. Selfiekeppihän on tällä logiikalla kuin atrain pirun kämmenissä.

Valokuvien ottamiseen liittyy piilotettuja oletuksia, joita suuri osa ei huomaa. Varsinkaan jos itse ei voisi vähempää olla kiinnostunut valokuvaamisesta taiteenlajina tai ilmaisukeinona. Tai ei muuten vain pidä erityisen mielenkiintoisena ihmisten kasvokuvia.

Uudenvuodenlupaus

Kaikki selkenee, kun se vaan lopettaisi juomisen. Sitten energiaa ei enää valuisi hukkaan. Kaiken sen tuhlatun ajan, huolestumiseen ja murheeseen käytetyt voimavarat saisi omaan käyttöön. Sitten saadaan koti remontoitua ja minä saisin tehtyä vaikka mitä. Löytäisin työpaikan. Elämä olisi ihanaa.

On totta, että aikaa ja voimavaroja vuotaa ulottuvilta, kun parisuhde (tai muu suhde) on päihteiden käytön armoilla. Piiloon jää se miten paljon suhteen molemmille osapuolille syntyy kylkiäisenä kaikenlaisia pikku tapoja, joilla elämä saadaan pidettyä pystyssä. Ja siinä sitä onkin sitten yllätyksen edessä, jos/kun se päihteidenkäyttö saadaan kuin saadaankin tönittyä sivuun elämää hallitsevasta asemasta. 

Nyt siellä kasvaa pieniä sieviä sieniä…

Navigate