Elämää alkoholistin läheisenä

Toipumisen vuosi

Siitä iltapäivästä on kohta 11 kuukautta. Sinä iltapäivänä olisi pitänyt lähteä viimeistelemään messuosastoa rakkausmessuille. Sen sijaan juoksin bussiin ja raahasin humalaisen puolisoni sieltä ulos. Talutin hänet lähimpään kiinalaiseen. Tilasin annoksen paistettua riisiä ja ison kannullisen vettä. Pakotin hänet syömään ensimmäistä kertaa pariin viikkoon ja juotin vettä viinan kyllästämän veren lantraamiseksi. Kiinalaisesta talutin hänet kotiin nukkumaan. Menin ulos ja soitin Rehapin* numeroon. Viimeinen oljenkorsi. Sitä ei vielä oltu kokeiltu.

Sunnuntairinki

Puoli vuotta myöhemmin puolisoni tulee sunnuntai-illan ringistä ja kertoo, että siellä oli kivaa. On kivaa, kun pääsee puhumaan ihmisten kanssa, joille ei tarvitse selittää.

Ensimmäiset pari kuukautta ringit oli ärsyttäviä, epämiellyttäviä. Lähtö oli vastentahtoista. Nyt siitä on tullut tärkeää. Ajatustenvaihtoa. Näkökulmia. Vertaistukea. Ymmärrystä. Tsemppausta.

Jatkohoito kestää 11 kuukautta. Sen jälkeen täytyy löytää ringit muualta. Yleisistä AA- ja NA-kerhoista. Jatkohoito sisältää myös ne traumaattiset hetket, kun joku retkahtaa ja putoaa kyydistä. Kun tulee viesti, että kyydistä pudonneen seuraava osoite on tuhkausuuni. Jokainen tajuaa, miten lähellä sitä tilannetta voi itse olla. Yksi huomion herpaantuminen voi kaataa kaiken.

Minä Lupaan.

Sanat, joita opin vihaamaan.

***

Lapsena yleisvastaus kaikkeen oli ”joo joo”

Siivoa huone. Joo joo. Sinun pitäisi tehdä läksyt. Joo joo. Vie roskis. Joo joo. Kata pöytä. Joo joo. 

Ja niinpä äiti triggeröityi, koska 80% varmuudella joo joo ei johtanut mihinkään toimintaan. Äiti raivostui ja minä lakkasin edes yrittämästä, koska raivo tuli jo ennen, kuin sain mahdollisuuden tehdä mitään. (Lopulta lakkasin sanomasta joo joo ja sitten raivo tulikin siitä, etten sanonut mitään.)

***

Holtittoman päihteidenkäytön yleisimpiä sivuvaikutuksia on kaikenlaisten lupausten merkityksen katoaminen. Lupaukset muuttuvat lähes järjestelmällisesti petetyiksi lupauksiksi. Toiveikkaiksi, mutta tyhjiksi kupliksi.

Navigate