Mitä saan tehdä tänään

Vuosia sitten kaverini – alkoholisoituva nuori mies – selitti minulle baarin pöydässä, kuinka kaljan juomista pitäisi vähentää. Mutta kun hän ei keksi mitään muutakaan tekemistä ja sitten tulee mentyä baariin.

Siitä lähtien ajatus on kaikunut suurena mysteerinä päässäni.

Ei keksi tekemistä.

Mitä se sellainen on? Minä keksin heittämällä itselleni tekemistä seuraavaksi viideksi vuodeksi.

On vaikea samaistua ajatukseen, ettei keksi mitään tekemistä, kun oman pään ongelma on päinvastainen. Keksii niin paljon tekemistä, että ahdistuu. Ahdistuksesta seuraa lamaannus. Lamaannuksen sivuvaikutuksena ei lopulta tee mitään.

Aika, joka ei ole rahaa

Vuoden alkaessa ajattelin, että iso päämääräni vuodelle 2021 on löytää työpaikka. Kävikin sitten niin, että työpaikka irtosi vastoin kaikkia odotuksiani jo helmikuun lopulla. Aloitin maaliskuussa onneni kukkuloilla. Ja kuten niin usein – kun on saavuttanut jotakin, johon liittyy älytön määrä tunne- ja arvolatauksia – arkinen todellisuus ja eteen iskeytyvät vaikeudet voivat yllättää. Ehkä en edes varsinaisesti yllättynyt. Aavistin, että helppoa ei tule olemaan. Ja miksi pitäisikään olla. Jos haluaisin helppoa, en etsiytyisi vaikeuden pariin. Mutta on vaikeaa olla yksin se, joka ei vielä osaa, kun toiset osaavat. Päässä hakkaa ajatus, että tämäkin pitäisi osata.

Loppuvuodelle on löytynyt uusi päämäärä; saada uusi työ toimimaan. Oppia ja tulla paremmaksi. Tehokkaammaksi. Taitavammaksi.

* * *

Huomaan, että suhteeni aikaan on muuttunut. Annan jokaisesta arkipäivästä kahdeksan tuntia pois. Itselleni jää illat ja viikonloput. Ensin tuskailin, että aikaa jää niin vähän. Pitää palautua. Hoitaa koti. Viettää aikaa yhdessä. Ja olisi niin paljon tekemistä. Tekemistä, joka periytyy ajalta, jolloin aikaa oli ja jäivät silti tekemättä. Sitten käänsin ajatuksen toisinpäin. 

Ote päiväkirjasta – maaliskuu 2013

Miltä puolisosi juominen on sinusta tuntunut?

Koko rinki katsoo minua. Kuuntelee minua. Kuuntelee, kun kerron puolisolleni miltä minusta on tuntunut. Katson tyhjyyteen tilassa, joka on täynnä ihmisiä ja tyhjyydestä kaivan sanoja kertomaan siitä sietämättömyydestä, jota kuitenkin kerta toisensa jälkeen sietää. Tunteita, joita vihaa ja pelkää.

Sitten luin pätkän päiväkirjastani. Olen kirjoittanut ylös miltä minusta on tuntunut. Niissä sietämättömissä hetkissä. Hätää. Tuskaa. Ahdistusta. Vihaa. Epätoivoa. Lannistusta. Kirosanoja. Makaaberia ironiaa.

Ilman ajan mukana tuomaa lantrausta. Ilman etäisyyttä.

Navigate